Siis on kyllä varsinainen pettymys tämä isoks kasvaminen. Pienenä sitä ajatteli alituiseen et voipa kumpa olisin isompi, vanhempi ja viisaampi, sillon kaikki ottais mut todesta ja kuuntelis mua. Mutta voi pojat ei kyllä kannata kasvaa isoks, ei oo ollu ku pelkkää paperisotkua ja tuskasta hiusten haromista näitten "aikuisjuttujen" kanssa.
Tahdon olla pieni ja minimaalinen vielä ja leikkiä turtlesia ja hopeanuolta jonka suurin ongelma olis se että unityyny on illalla kadoksissa eikä voi mennä nukkumaan ilman sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti