Nothing else matters

Hei, uskotteko te oikeesti siihen et tässä maailmassa ois vaan yks tietty henkilö teitä varten? Uskotteko te siihen et te löydätte sen jossai vaiheessa elämää? Miltä sen pitäis tuntuu jos epäilee et ois löytäny sen jo? Tuntuu oudolta miettiä tämmösiä. Ku muutenki koko maailma näyttää pyörivän rakkauden ympärillä. Mulle se on nykyään lähinnä kirosana. Tavallaan. Tietyltä kantilta katottuna. Melkein kaikissa leffoissa on jonkunasteinen rakkaustarina, hirveen monet kappaleet kertoo rakkaudesta, kirjoissa on rakkautta, telkkarissa, tosielämässä.. eikö siltä oikeesti pääse karkuun missään? Ja...ajatteleeko naiset ja miehet siitä samallalailla? Vai onko se erilaista?

Yleensä monissa elokuvissa ja kirjoissa ja tarinoissa se mies kuvataan roistoks, joka särkee naisen sydämen ja lähtee karkuun, tai pitää montaa naista samaan aikaan tai muuta vastaavaa. Onhan joo niitä miestennielijänaisiakin, mut ne kuvataan lähinnä semmosiks huorantapasiks kapinallisiks oman elämän kunigattariks.. Mitä jos se meneeki oikeessa elämässä toistepäin? Ja ennenkaikkea, mitä jos se nainen ei oo millään tapaa mitenkään erikoinen, semmonen hiljanen hiiri vaan? Jos se ei haluu olla satuttaja tai sydämensärkijä? Liian monimutkaista ajateltavaksi!

  "Joskus yhdelle ihmiselle on oikein se mikä toiselle on väärin."

 "Oli väärin etten minä luopunut sinusta vaikka me halutaan niin eri asioita. Ei se siitä paremmaksi muutu. Minä vain satutan sinua yhtenään. Enkä halua satuttaa sinua enää. Se on inhottavaa."

 Ja tässäpä maailman paras biisi Metallicalta: http://www.youtube.com/watch?feature=endscreen&NR=1&v=waBb-UM5m4g